Seuraamme erikoista medialeikkiä. Kirsi Pihan Facebook kommentin mukaan on mielenkiintoista seurata, miten totuus muodostuu. Pohditaanpa ääneen.
Tarina alkaa kunnianhimoisen dokumentaristin, ohjaaja Tuukka Temosen halusta tehdä elokuva presidentinvaaleista. Mies kuvasi kiitetyn dokumentin myös edellisestä presidentistä Tarja Halosesta. Yrittäjä ottaa mittavan riskin, käyttää oman aikansa ja rahansa kampanjan, tiimin ja prosessin edistymisen kuvaamiseen lähietäisyydeltä. Kuvausluvista sovitaan hyvässä hengessä pelkästään ja hyvää tarkoittaen.
Elokuvan synnyttäminen on hidas, raskas ja hermojaraastava kokemus. Millainen elokuva tästä muodostuu? Miten siitä saadaan kiinnostava? Niinistöstä tuli presidentti, mikä tekisi dokumentista aidon, totuudenmukaisen ja kiinnostavan? Ohjaaja oivaltaa dokumentin toimivan parhaiten kuvaamalla kampanjaa sen tekijöiden näkökulmasta. Syntyy Presidentintekijät.
Osapuolet tekevät työtään ja aineistoa syntyy. Kuvasta näkee, että kuvattavat tietävät kameran tallentavan tilanteita. Temonen tekee hankkeesta elokuvan. Hommaa edistetään hyvässä hengessä. Välillä Temosta pyydetään sammuttamaankin kamera.
Missä kohtaa Temosen elokuvasta tulee Tujusen elokuva? Sellaista sopimusta ei liene esitetty. Minkä takia onnistuneesta projektista ja menestyvästä vaalikamppailusta kertovan elokuvan esittämistä lähdetään riitelemään? Miksi kokeneet mediavaikuttajat Tujunen, Piha lähtevät mustamaalaamaan hyvää työtä tehneen Temosen? Miksi kokeneet mediavaikuttajat vetoavat sopimukseen, jota on mahdotonta ulkopuolisten jälkeenpäin todentaa? Sopimusoikeutta tuntevat ymmärtävät tulkinnallisuuden hankaluudet. Vaihtoehtoja totuudelle lienee muutamia.
Painostaako joku Puoluesihteeri Tujusta? Puolue ja Presidentti ovat irtisanoutuneet elokuvasta ja Tujuselle on annettu tehtäväksi poistaa asia päiväjärjestyksestä. Ehkäpä Tujusta on syyllistetty ja kysytty miten tällainen elokuva on päästetty syntymään? Totuutta on vain arvuuteltava. Jokaisella lienee omansa.
Miksi tiimiläiset lähtevät sormella osoittelemaan julkisuuteen Temosta ilman minkään valtakunnan todisteita. Miestä joka antoi kaikkensa hyvän, totuudenmukaisen ja viihdyttävän dokumentin synnyttämiseksi. Elokuvan nähneet tietävät toteutuksen olevan kiltti ja kampanjaan osallistuvia ihannoiva. Miksi kokeneet mediavaikuttajat käyttäytyvät kuin pienet kakarat ja toisaalla luennoivat hyvän viestinnän ja avoimuuden periaatteista?
Toinen vaihtoehto on pelko julkista reaktiota vastaan. Tujunen pelkää avoimuuden tuhoavan hänen ja Kokoomuksen maineen vaalikeväänä. Ehkä Tujunen pelkää etteivät arvokonservatiivit kestä rajua kielenkäyttöä. Syyllisen on oltava Temonen eikä ole mahdollista, että Tujuselta olisi vilahtanut kontrolli kiinnostavaan poliittiseen materiaaliin. Olkoon syy mikä tahansa, Temosesta on tehtävä syntipukki. Surullista katsoa kun kulttuurintekijöitä lynkataan ilman järkiperäistä selitystä.
Parhaiten asian ovat mielestäni nähneet mediassa kokeneimmat kulttuurin ja politiikan näkijät:
Jussi Pullinen: http://nyt.fi/a1305791719408
Marko Junkkari: http://www.hs.fi/kotimaa/Näkökulma+Miksi+Tujunen+hermostui+vaalielokuvasta/a1393280152360?ref=hs-art-new-1
Ville Blåfield:
http://www.hs.fi/ihmiset/Miksi+Taru+Tujunen+panikoi/a1393484488929
KIRJOITA KOMMENTTI
Janne Lindholm
2014-02-27 08:40:21
Olen periaatteessa samaa mieltä tuosta julkisuudessa käytävästä juupas eipäs -väittelystä. Sana sanaa vasten muuttuu mediassa saippuaoopperaksi, ja oma puoli valitaan suunnilleen noppaa heittämällä. Ainoa joka tästä jotenkin hyötyy on dokumentti itse ilmaisen markkinoinnin muodossa.
Mutta tämä kyllä särähti.."Miksi tiimiläiset lähtevät sormella osoittelemaan julkisuuteen Temosta ilman minkään valtakunnan todisteita. ". Muistaakseni kävimme juuri tästä aiheesta keskustelua kanssasi liittyen blogisi luetuimpaan kirjoitukseen (https://www.villetolvanen.com/2013/04/09/tuukka-temonen-kuka-puhalsi-frontside-ollien/).
En todellakaan väitä että Temosen todisteitta huutelu sinänsä oikeuttaisi mihinkään mustamaalaukseen, mutta eikö tällainen retoriikka ole kaksinaismoralismia? Eikö tuo kirjoitus itsessään ole juuri sitä "sormella osoittelua ilman minkään valtakunnan todisteita"?
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2014-02-27 08:51:09
Kiitos kommentista! En näe asiaa noin, mutta hyvä näkemys tuokin. Luottakaamme omiin totuuksimme!
Lisää kommentti
Jussi Ylävaara
2014-02-27 08:51:30
Näin nuorempana elokuvankuluttajana olen myös monta ajatusta ja hetkeä tähän käyttänyt. Jäin miettimään, että voiko asia olla niin yksinkertainen, että kun dokumentista sovittaessa tarkoituksena oli seurata Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan vaiheita, olettivat kaikki osapuolet Sauli Niinistön osallistuvan kampanjansa tekemiseen.
Näin ei sitten käynytkään, vaan dokumentaristin kannalta kaikkein mielenkiintoisin, jotain ennalta aavistamatonta.
Dokumentti kai silti kertoo Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan vaiheista, vaikka pääosassa ei olekaan ehdokas (kuten helposti voisi kuvitella). Ja tästä nyt väännetään. Veikkaan puoluesihteeri Tujusen olettaneen, että Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaa kuvatessa pääosassa on Sauli Niinistö, tätä varmasti luuli myös dokumentin ohjaaja.
Mutta, eikö dokumentin tarkoituksena olekin juuri dokumentoida ympärillä tapahtuvaa, eikä ennalta määrättyä tapahtumaketjua?
Ehkä olisi puolueen kannalta ollut järkevämpää tehdä dokumentin sijaan kuvaelma Sauli Niinistön kampanjasta. Ehkä siihen olisi saatu House of Cards -henkistä actionia. Tai no tiedä häntä, mitä tästä vielä seuraa..
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2014-02-27 08:54:57
Jussi, minulle piirtyy keskustelusta samanlainen sävy. Tujunen polkee jalkaa kun temonen ei tehnytkään "kokoomus -elokuvaa" "tulin, näytin, voitin" vaan vielä paremman, joka näyttää huippuammattilaiset työssään. Tujunen & Piha ovat vittuakin huutaessaan loistavia! Poikkeksellisen oivaltava dokumentti ja lopputuloshan oli hyvä. Tiimi, presidentti ja kokomus voitti!
Lisää kommentti
Olli Manninen
2014-02-27 10:59:46
Tämä onkin todella tunneherkkä aihe ja selkeästi mielipidepoterot jakautuvat kahtia. En ota kantaa Temosen tai kokkareiden puolesta, mutta kyse on ennen kaikkea luottamuksesta. Meistä kukaan ei loppujen lopuksi tiedä, millainen suullinen sopimus aikanaan on tehty tai jäänyt tekemättä. Ilmeisesti tapahtunut klassinen väärinymmärrys, jossa tekijä on olettanut jotain ja dokumentit kohteet jotain muuta. Jörn Donner kirjoitti tänään Hesarissa simppelisti ja kiinnostavasti dokumentin tekemisen periaatteista. Jos dokumentissa esiintyviltä henkilöiltä ei ole pyydetty lupaa, on kyseessä laiton dokumentti.
Lisää kommentti
Lisää kommentti