Ihmisbisnes

Sain kirjoituksen jälkeen useita soittoja Vaisalasta. Olivat huolissaaan tarkoitinko kirjoituksessani sittenkin Vaisalaa. En tarkoittanut, en ole koskaan tavannut heidän toimitusjohtajaansa. En missään tapauksessa halua johtaa ketään harhaan. Enkä kirjoittaisi Rooman asiakkaista ilman heidän suostumustaan. Suomessa on kymmeniä kansainvälisesti myyviä komponenttitaloja. Valitsin Vaisalan koska kaikki tietänevät, miten he toimivat. Toki olen huolissaan heidän kyvyistään avata uusia markkinoita ja pärjätä Yhdysvalloissa. Tässä yhteydessä viittaus oli kuitenkin”Vaisalan kaltainen.” Ei missään tapauksessa Vaisala.

Avoimet, yrityksiäkin käsittelevät kirjoitukset taitavat olla uusi ilmiö Suomessa. Suurin osa ymmärtää rinnastaa ne Esson baarin keskusteluihin, mielipiteiksi. Toisista on väärin, että heidän yrityksetään puhutaan. Puhutaan joka tapauksessa. En tiedä ”osuiko” kirjoitus Vaisalassa johonkin arkaan kohtaan mutta minä en ole siitä tietoinen. Tälläkin viikolla kuulin kehuja Vaisalan markkinoinnin seminaariesityksistä, siksi valitsin sen hypoteettiseksi esimerkiksi. Halusin vain konkretoisda jonkin tutun toimintaympäristön.

Pahoittelut ja voimia Vaisalaan! Yritetään olla tarkempia jatkossa. Ja kiva että luitte!

Tapasin taannoin Vaisalan kaltaisen kansainvälisen teollisuusyrityksen toimitusjohtajan. Hän kertoi häpeävänsä yrityksen kykyä markkinoida. Olin hieman yllättynyt juuri hänen odottaesaan radikaalimpeja otteita. Useimmiten ylimmällä johdolla ei tahdo riittää energiaa aivan asiakuuksien kehittämiseen asti. Numerot vievät mennessään, hajatukset ovat taustapeilissä.

Totesimme yrityksen valmistavan teknologiaa, mutta olevan puhtaasti ihmisbisneksessä. Koko yrityksen voittokulku perustui toisin ajatteleviin ihmisiin, edelläkävijöihin, jotka halusivat tuotteelta tavallista enemmän. Pieneen joukkoon liittyi muitakin, yritys kasvoi, listautui ja nyt yrityksen faneja lienee satoja tuhansia. He eivät peukuta naamakirjassa, vaan palkitsevat yrityksen työ ostamalla kerta toisensa jälkeen.

Ehdotin johtajalle tulevaisuuden markkinointistrategian rakentamista ihmisbisnekselle, rakennetaan TEDimäinen yhteisö verkkoon oman teknologian käytön, tuen, kehittämisen ja tulevaisuuden ympärille. Luodaan maailmanluokan tapahtumia kolmelle mantereelle seuraavan viiden vuoden aikana. Ruokitaan kanavaa viikottaisilla kirjoituksilla, videoilla, uutisoinneilla ja nerokkaasti synnytetyillä kampanjoilla, vuoropuheluilla käyttäjien kanssa. Minkä arvoista yritykselle voisi olla oma globaali mediayhteisö? Kuinka helppo referenssejä, uusia asiakassuhteita ja sisältöjä olisi vyöryttää oman mediayhteisön läpi? Jos sadat sidosryhmäläiset tulisivat vuosittain jo nyt Tampereelle, miksi napapiirille ei tulisi kokonainen maailma yhden asian ympärille? Tai lennetään vähemmän ja pidetään kolme pienempää. Otetaan regioonat haltuun?

”Digitaalisuus tekee ryhmän kokoamisesta yksinkertaista, levikin tai jopa klubin pyörittäminen onkin paljon vaikeampaa. Voi olla että digiaika nostaa juuri sidosryhmätapaamiset arvoon arvaamattomaan. Jos kaikki tieto on ilmaista, ainoa syy tavata ovat ihmis- ja asiakassuhteet.”

Suomessa yritysten ylin johto haluaa omenoita, keskijohto jo asiantuntijat tekevät Nokioita. Jokainen johtaja haluaa rakentaa aikakaudellaan menestysyrityksen, työntekijät tarjoilevat perunoita. Ihmettelen tosin johtajien kykyä palkata yrityksiinsä riittävän osaavia asiantuntijoita. Parhaat jäävät ulkopuolelle. Ei voi tehdä ennätyksiä, jos ei ole siihen kykeneviä ihmisiä. Ei voi voittaa jos ei valmenna joukostaan mestaria. Ei kannata puhua omenoista jos on ainekset perunoiden tekemiseen. Tiedätkö edes mikä hedelmä oikeasti olet?

Mistä ihmeestä sait päähäsi markkinoida tuoteominaisuuksilla? Tiedän, että niin toimittiin 80-luvulla mutta mitä sillä on tämän päivän kanssa tekemistä?