Ruoholahden valoissa

19.08.2012 | Kasvu | Ville Tolvanen

Ruoholahden valoissa

Tämän kirjoituksen tarkoituksena EI ole arvioida, haukkua tai kritisoida kenenkään elämän valintoja. Se on omaa pohdiskeluani ja ehkä jonkinlaista kritiikkiä vallitsevalle talousajattelulle, kulutuskulttuurille, joka liian usein perustuu vielä velkapohjaiselle vedätykselle. Tunnistan ja tunnustan henkilökohtaisen kuluttamisen suuren merkityksen kansallisen talouden elvyttämisessä. Itsekin olen pitänyt velkaantumisen vallattomana ja säästöasteen mitättömänä. Säästetään sitten seuraavassa elämässä 🙂

Takaisin taloudenpidon haasteisiin. Ensimmäisenä on sanottava että ymmärrän ja hyväksyn toki jokaisen vanhemman halun ja tarpeen tarjota lapselleen paras mahdollinen elinympäristö. Koulu, koulutus, kaverit ja harrastukset. Mahdollisimman onnellinen lapsuus. Monen pääkaupunkiseudulla vaikuttavan koti laskeutuu Espooseen tai sen takamaille Kirkkonummelle. Pihaan on saatava yksi tai usein kaksikin länsimaalaista kumipyöra-ajoneuvoa. Saksalaiset brändiautot tuntuvat olevan kovaa huutoa Espoon perukoilla. Aivan ymmärrettävistä syistä.

Ympäristön, kuluttamisen, kulutuksen ja taloudenpidon näkökulmasta tällainen elämäntapa on kaikista kuluttavin. Mökit maksavat maltaita, kalleimmat autot seisovat usein pihoilla tai talleissa, ajoneuvoilla ei koskaan päästä ajamaan niille suunniteltuja matkoja tai nopeuksia ja aikaa kuluu usein paljonkin perheenjäseniä siirreltäessä kotien, koulujen, työpaikkojen ja harrastusten välillä. Valitsemalla vaurauden Espoossa valitsee samalla kalleimmat pääomakustannukset asumisessa ja autoilussa sekä merkittäviä aikoja siirtymisessä ei paikkojen väliä. Siis kalleimmat toimintokustannukset ja pienimmät joustot liikenteessä, taloudessa ja ympäristössä. Miten siis markkinamiehet onnistuvat meille tällaisen asian niin hyvin markkinoimaan? Miksi pääosa talousvaikuttajista vaikuttaa nimenomaan Espoon metsissä. No ehkä vaativa työ vaatii merkittävät kustannuksetkin 🙂 Alan ymmärtämään Vehviläisiä ja muita kaukoviisaita, jotka asettautuvat elämään työpaikoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Pienempi asuminen ja paremmat yhteydet ilman kumipyöriä tarkoittavat laatuaikaa läheisten kanssa ilman ympäristö- tai pääomakuluja. Ja jos on aina töissä niin sitten on ihan sama missä asuu? Ei ehkä kuitenkaan.

Itse olen tutkinut joustojen lisäämistä työelämässä. Olen lopettanut työmatka-autoilun lähes kokonaan, siirtynyt työskentelemään pääosin asiakkaiden tiloissa tai julkisissa kohtaamispaikoissa, lopettanut asioinnin kehäteiden hirviömarketeissa ja valinnut muutamassa muussakin asiassa toisin. Elämäntapa alkaa tarttua. On kivaa asua ja asioida lähipiirissä, hypätä aamulla suoraan sängystä työpaikalle ja tutkia elämää julkisissa liikennevälineissä. Vielä kun saisin tehdä kaikki hommat etänä, niin asuisin taatusti aivan jossakin toisaalla. Pidetään tuota Rome Advisors nimeä jonkinlaisena enteenä. Katsotaan sitten ”kaatuuko haaveet” laulun sanoin vai tehdäänkö niistä totta. Ainakin tulee hyvä tunne siitä, että kun vähän pintaa raaputtaa ja analysoi, niin huomaa elämän avainten olevan omissa käsissäni ja suurimmatkin haaveet tehtävissä. On vain mietittävä mitä aidosti haluaa ja tehtävä siitä hyvä suunnitelma. Jyvät erottuvat akanoista suunnitelmien toteuttamisessa. ”Sitä saa, mitä tilaa.” Mitä sinä aidosti haluat? Mikset tekisi aivan parastasi?

ps. Hyvä ajatusharjoitus on miettiä mitä tekisit historian suurimmalla lottovoitolla? Oikeasti? Mieti miten arkesi muuttuisi? Mitä tekisit kaikella ajalla? Laske lopulta paljonko haluamasi unelma aidosti maksaa, huomaat ettet miljoonia ehkä tarvitsekkaan. (Jos asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan Tim Ferrisin ”4-hour workweek.”

 

 

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Pekka Tuominen
2012-08-19 09:36:28

Hyvä teksti Ville. Iso ongelma on se, että ihmiset eivät uskalla unelmoida. Kärsin tästä ongelmasta 35 vuotta, tosin en tiennyt että kärsin siitä aiemmin. Suomalaisessa yhteiskunnassa unelmointi ja haaveiden huutaminen julki on jotenkin häpeällistä ja lapsellista, naivia. Minulla on sellainen tunne, että häpeä on tässäkin taustalla. Joku psykologi osaisi varmasti analysoida yhteyksiä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-19 10:20:24

Pekka, olet nousemassa siivillesi. Tekemisesi, ajattelusi ja rohkeutesi näkyy! Anna elämän kantaa! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ari Kangas
2012-08-19 11:05:21

Pekka, älähän mies yleistä. Kyllä suomalainenkin osaa unelmoida. Rupesin miettimään esim. omia Facebook-tuttavuuksiani ja sanoisin että kovin moni heistä ei osu kuvaukseesi, ei edes lähelle. Suht moni pystyisi Villen lottovoitto -kysymykseenkin vastaamaan vetämättä edes henkeä välissä. Itse en unelmoi ehkä ihan niin paljon kuin parhaat näistä, mutta en minäkään "kärsi" unelmoimattomuudesta. ;)

Paljon on kiinni siitä, missä ja millaisessa seurassa vietät aikasi. Siihen taas voi onneksi itse vaikuttaa paljon. Jos haluaa.

Villen kirjoituksen suhteen olen aika pitkälti samaa mieltä. Osittain olen itsekin tehnyt samaa mutta valitettavasti aina työolosuhteet eivät anna periksi. Monta kertaa onneksi kuitenkin - nykyisessä IT-ympäristössä yllättävän monen asian voi oikeasti tehdä ihan mistä tahansa. Ainakin jos työkalut ovat kunnossa. Jos eivät ole, minä voin auttaa. =)

Omalla kohdallani keskustassa asuminen oli muuten loistava vaihtoehto, mutta siinä on yksi ongelma. Haluan, että luonto on lähellä. Ei nykyinenkään asuinpaikka ole minkäänlainen unelmien täyttymys, mutta siinä osuivat kohdalleen parhaalla yhdistelmällä hinta, koko, sijainti ja riittävät palvelut lähellä. Lisänä tietysti keskustassa vastaava asunto maksaisi 3-4 kertaa enemmän, jos sekään riittäisi. Ei minun budjettini sellaiseen veny.

Tavallaan asuisin mieluusti jossain selkeästi kauempanakin jotta voisin nauttia täysin hiljaisista öistä, näkisin tämän valosaasteen sijaan tähdet pilvettöminä öinä, ja luonto olisi Oikeasti ympärillä. Ihan hienoa, mutta kun. Haluan silti nauttia harrastuksistani ja niitä pystyy harrastamaan käytännössä vain Helsingin keskustassa. Aja sinne nyt sitten niiden takia erikseen joka päivä =) Nyt työpaikkani on lähellä edellämainittuja joten pääsen kätevästi töistä parin korttelin kävelyllä harrastuksiin ja sieltä taas lopulta kotiin. Aina voittaa. Jos haluaa nähdä asiassa jotain huonoja puolia, voi aina ajatella että joudun periaatteessa ajamaan työmatkani edestakaisin myös etätyöpäivinä, kun menen illalla harrastamaan. Sen olen kuitenkin valmis tekemään - eihän tuo ole kuin 20-30min suuntaansa. Vähemmänkin voisi olla, mutta palataan asiaan jos joskus rikastun. Silloin siirryn todennäköisesti lähemmäs keskustaa. Omakotitaloon. Keskustaan. Järven rannalle. ...eiku? =)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-19 11:35:45

Hyvää pohdintaa! Ihminen voi olla yhdellä neliöllä kerrallaan, paljonko niitä oikeasti tarvitaan? Helsinki on ehkä yllättävänkin metsäinen, mostä tahansa lähtee "luontopolku" puolen kilometrin päästä... Testaa vaikka. Autossa on turha elämää hukata...

Ps. 350km joka viikonloppu :)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lauri Toivonen
2012-08-19 10:16:19

Olen samaa mieltä siitä, että ihmisten pitäisi paremmin miettiä mitä haluavat. Ja pidän täydellisen älyttömänä sitä, että varsin monet meistä "on pakotettuja" siirtymään tuntikaupalla paikasta toiseen joka viikko aivan älyttömästi.
Uskallan väittää, ettei asuinpaikan valinta Kruunuhaan, Nurmijärven, Espoon tai kasvavan pendelöintikeskus Lahden välillä vaikuta tähän poskettoman tehottomaan ajankäyttöön läheskään yhtä paljon kuin mainitsemasi työelämän joustamattomuus. Palkansaajan näkökulmasta katsottuna asia on problemaattisempi kuin yrittäjän. Paperille juridisesti kirjoitettu velvoite pääasiallisesta työtehtävän suorituspaikasta ja epäselvät työtehtävien vastuurajaukset yhdistettynä normaalitasoiseen johtamiseen ajaa ison osan palkansaajista keskittämään merkittävän osan tarmostaan näyttäytymisiin työpaikkansa päivittäisissä "tilaisuuksissa".
Kulutustottumukset, asuinpaikan valinta ja perhekoko ovat usein jonkinlainen summa arvovalinnoista sekä annetuista "resurseista". Työelämän joustamattomuus on taas varmemmin indikaatio vanhentuneista johtamismalleista ja heikosta liiketoiminnan johtamisesta.
Uskon Ville, että monet muutkin (kuten MS:n kaltaiset globaalit korporaatiot) ovat lähteneet miettimään miten työelämän joustoja voidaan lisätä. Tämä ei toki vielä näy kovin laajasti. Hyvä aihe nostaa keskusteluun ja ainakin itse olisin kiinnostunut asiaa kehittämään. Oma lähtökohtani asialle on, ettei pyörää kannata keksiä uudestaan. Yrityksissä johtamismallin loppuun miettiminen (kuka VASTAA mistäkin ja miten sitä MITATAAN) ratkaisee jo valtaosan ongelmista. Johtamismalliin liittyvät yhteiset foorumit, joissa tieto kulkee, pitää varmasti monessa yrityksessä miettiä myös uudelleen.
Tämä sallii työntekijöille myös moninaisemmat arvovalinnat tulevaisuudessa sekä asuinpaikan, että perhekoon välillä. Autovalintaa unohtamatta.

t. Lauri
(rakennusprojekti Espoossa, kolme lasta, 2001 Saabi ja vähän uudempi työsuhdejapsi).

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-19 10:23:16

fantastista lauri! Olet ihan ytimessä... Itse olen ollut niin kauan yrittäjänä että unohdin tämän korporaatio-orjuus näkökulman kokonaan! Tähän todella pitäis rakentaa jotain... Tulevaisuus voisi olla: tee x, tota y, tee mitä haluat.... Tuottavuuskeskustelu? V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ari Kangas
2012-08-19 11:41:45

Korporaatiopuolella ongelmaksi muodostuu nopeasti keskimääräisen työntekijän itsetuhoisuus kun lähdetään antamaan tekijälle vapauksia. Etätyöpäivä nähdään kovin nopeasti mahdollisuutena siivota, tiskata, leikata ruoho, käydä kaupassa, tai vaikka kävelyllä rannassa jätskiä syöden. Ai miten niin tarkoitus oli tehdä töitä vaikka annettiin lupa olla kotona koko päivä?!

Yrittäjä on vastuussa vastaavassa tilanteessa itselleen. Aina voi pitää vapaata, mutta silloin tietää että rahaa ei tule. Ison yrityksen työntekijä ei näe asiaa samalla tavalla. Kyllä pyörät pyörivät vaikka yksi vähän pitääkin omaa lomaa.

Etätyöratkaisut ovat toimineet aiemmilla työpaikoillani käytännössä vain hyvin tarkkaan valvottuna. Etätöitä saa tehdä, mutta käytännössä joka kertaa varten tehdään aina oma projekti ja määritellään mitä täytyy etätyöskentelyn aikana saada aikaiseksi. Monesti kuitenkin (mahdollisesti) saavutettu työrauha antaa mahdollisuuden saavuttaa jopa enemmän kuin työpaikalla kaikkien työkavereiden keskeyttäessä keskittymisen jatkuvasti. Hyöty tosin voi kadota kokonaan jos lapset ovat kotona ja etäisi/-äiti kuvittelee vahtivansa lapsia samalla kun tekee töitä.

Ei tämä mitenkään pelkästään etätyön ongelma ole. Mitä enemmän etuja ja vapauksia ihmisille annetaan, sitä herkemmin niitä tunnutaan nykyään käyttävän väärin. Ei tietysti sinällään ihme, kun isoissa yrityksissä pidetään huoli ettei työntekijällä ole mitään tunnetta oman työnsä arvosta. Siinä voi mennä itseensä jos pomolle maksetaan enemmän kuin kymmenelle työntekijälle.

Siinä omia kokemuksia sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Viimeisen vuosikymmenen yrittäjänä ja ohessa tullut näitä etätyöongelmia seurattua myös toiselta puolelta. Aina ongelmia ei ole onneksi ollut, mutta toisaalta olen pyrkinyt jakamaan yrityksen tuotonkin työpanoksen mukaisessa suhteessa. Helppo olla tasapuolinen kun ei ole varaa maksaa itselleen satoja tuhansia. :P

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-19 11:49:35

Tässäkin olet ari varmasti oikeassa... Mutta miksi työtä ja tuottavuutta pitää valvoa? Onko työssä joakin vikaa? V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ari Kangas
2012-08-20 14:17:24

Valvoa pitää sen verran että jotain tapahtuu. Muuten kun ei tapahdu yhtään mitään. Työnantajaa ei hymyilytä jos työntekijä on viikon verran putkeen etätöissä ja tuloksena on vain krapulainen työntekijä. Sekin on seurattu vierestä. Onneksi työntekijänä, enkä edes krapulaisena sellaisena. :)

Varmasti vastuullisia ja hyviä etätyöntekijöitäkin on olemassa vaikka millä mitalla. Omasta suhteellisen pienestä otoksesta on vaan huomannut että täysin omilleen jätetyt työntekijät tekevät mitä huvittaa. Toisaalta myös tuotteliaimmat operaatiot ovat olleet etätyön tulosta.

Tänään olen itse etätyöskennellyt, ts. pelannut Amazing Alexia jonkun kymmentä kenttää eteenpäin, roikkunut facebookissa ja kuunnellut hyvää musiikkia. Vastahan kello on kolme. Eiköhän kohta voisi laittaa kamat kassiin ja lähteä tanssitunnille. :) Minunkin pitäisi valvoa itseäni.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Janne Nyyssönen
2012-08-20 21:39:42

Pitää heittää oma lusikka soppaan. Mun mielestä kaikki työmaailmassa lähtee siitä, että työnantaja viestii työntekijälle, että työllä ja työntekijällä on jokin tarkoitus. Monessa työpaikassa tunnutaan tekevän töitä ihan vain työntekemisen, kontrolloimisen ja kellokortin täyttämisen vuoksi. Tämmöinen ajattelu sopii hyvin tuotantolinjalle, ei työhön, jossa pitäisi käyttää aivoja luovien ratkaisujen tekemiseen.
Kun työntekijä ymmärtää miksi töitä tehdään, työntekijää pitäisi auttaa kehittymään oman asiansa osaajaksi. Osaamisen jatkuva kehittäminen ja haastaminen motivoi pitkälle. Mielestäni koulutuspuoli toimii hyvin tai erinomaisesti suomalaisila työpaikoilla. .
Kolmas tekijä on itsenäisyys. Luovaa työtä (kaikki ei mekaaninen työ) tekevien ihmisten tulisi itse saada päättää miten, millä tahdilla ja missä järjestyksessä työt tekee. Mitä väliä työnantajalle on tekeekö Controller työnsä työpöydän ääressä 08-16 vai kahvilassa 11-15? Palkkaa pitäisi maksaa työntuloksesta ei siihen käytetystä ajasta.

80/20 ajattelu sopii mun mielestä erinomaisesti tähänkin. Eli 20% työajasta voisi käyttää mihin tahansa haluaa. Oli se keskeneräiset projektit tai jonkin uuden luominen. Annetaan työntekijöille mahdollisuus olla luovia. Googlella tämmöisenä vapaa-ajan projektina on saanut alkunsa mm. Gmail, Google News, AdSense.

Mun mielestä rekrytoinnissa on mennyt jotain pieleen, jos työntekijät ei tee töitä ilman, että joku kyttää kokoajan selän takana.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Minna Karhu
2012-08-19 16:50:41

Mahtavaa tekstiä ja mahtavia kommentteja! On upeaa nähdä, että täältä löytyy taas yksi joukko joka pohtii näitä asioita. Tästä elämässä on mielestäni kysymys: että on PALJON asioita, jotka ovat omien seurausten valintoja. Ja että ihmisen pitää varata aikaa ja henkistä kapasiteettia unelmoida ja miettiä, mikä on itselle (ja omalle perheelle!) tärkeää. Irroittautuminen yleisestä kohinasta on välttämätöntä, muuten päätyy valitsemaan ja haaveilemaan jonkun toisen haaveita. Ja sitten, kun alkaa kirkastua mikä se oma suunta on, ei se ihan kivutta tapahdu...monesti lähiympäristö (työssä, ystäväpiirissä, ...) vetää ihan toiseen suuntaan. Täytyy olla aika sinnikäs, määrätietoinen ja rohkea, jos haluaa vaihtaa suuntaa tai valita toisin kuin muut.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-20 14:24:08

Minna, musta tuntuu että olet oikeassa todetessaasi että on oltava "sinnikäs, määrätietoinen ja rohkea jos haluaa valita toisin kuin muut" Tämä lienee totta - ehkäpä esimerkkejä pitäisi nostaa julkisuuteen, enemmänkin...terkut! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Marko Koljonen
2012-08-22 11:56:53

Moikka,

puhut Ville läheisyyden ekonomiasta. Vaasan yliopistossa paljonkin tutkittu aihe, ja itsekin olen asiaan opiskeluaikoinani vihkiytynyt. Merkittävää ja tärkeää yhteyskunnallista pohdin.

Yhdyskuntarakennetta on saatava paljon tiiviimmäksi. Se on ainoa järkevä kehityssuunta. Nyt tosin suunta on pk-seudulla väärään suuntaan, ja yhdyskuntarakenne hajoaa entisestään. Ihmiset käyttävät aikaansa entistä enemmän liikkumiseen työn, kodin ja harrastuksien välillä. Tähän on paljon syitä kuten asumisen hinta, työpaikkojen sijainti jne, mutta tarjoilen tässä yhteydessä näkökulman menestymisen tunnusmerkeistä. Suomalaisessa kulttuurisssa menestymisen ulkoiset tunnusmerkithän ovat iso talo ja auto (autot). Jos ei nämä merkit täyty, muut saattavat epäillä oletko menestynyt. Eihän se sellainen sovi. Vielä muutama vuosi sitten pääministerikin puhui ympäryskuntiin syntyvien puutarhakaupunkien puolesta, viihdelehdet esittelevät muusikkojen, poliitikkojen, yritysjohtajien ja urheilijoiden luksusasuntoja ja kesähuviloita ja TV suoltaa realitya tuutin täydeltä, missä ihannoidaan juurikin edellä mainittuja tunnusmerkkejä.
Voiko aidosti asiat muuttua, jos ei löydy esikuvia näyttämään uutta suuntaa, sitä kuuluisaa esimerkkiä. On helppo puhua, että yhdyskuntarakennetta pitää saada tiiviimmäksi, ja sitten päivän päätteeksi ajellaan kuuseiskalla Kirkkonummelle kotiaskereisiin. Kuinka moni tässä asiassa elää kuten opettaa? Muutos vaatii oikeita tekoja, ja siihen tarvitsemme tiennäyttäjiä. Kuka rohkea vaikuttaja aloittaa uusien menestymisen tunnusmerkkien määrittelyn? Millaiset ovat tulevaisuuden menestyjän ja sankarin ulkoiset tunnusmerkit?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Minna Karhu
2012-08-22 16:10:26

Marko, summaat hienosti ammattitermein mistä on kysymys!

Tulevaisuuden menestyjän saattaisi tunnistaa mm. siitä (kun ulkoisista tunnusmerkeistä puhut) kuinka otsa ei olekaan rypyssä, kalenteri ei olekaan täynnä jouluun asti, koulun kulman liikennevaloissa ei tarvitsekaan ajaa aamulla päin punaisia, junan myöhästely ei stressaa vaan sallii lukemisen rauhassa, autokin on ihmisen ja hänen tarpeidensa kokoinen eikä mikään citymonsteri, ruokakassi on täynnä torilta tai kivijalkakaupasta haettua lähiruokaa, jota on aikaa valmistaa itse ja nauttia yhdessä. Koti ja ympäröivät tavarat on kestävästi tuotettu tai jopa kierrätystavaraa. Lähikauppaan ehtii kävellen, eikä hypermarkettiinkaan tarvitse mennä kuin äärimmäisen harvoin. Tärkeille asioille - jotka ovat siis hyvinkin arkisia, mutta tekevät elämästä todella laadukasta - on runsaasti aikaa.

En tiedä kelpaanko kenellekään tiennäyttäjäksi, mutta juuri nyt kun nämä kuvaamani asiat ovat toteutuneet minun elämässäni ne saavat minut tuntemaan, että olen menestynyt. Entisessä elämässäni kohtuullisen kiireisenä johtajana nämä asiat olivat harvinaisia ylellisyyksiä. Vapaaehtoisesti päätin kääntää tämän kortin ja päivääkään en ole katunut - vaikka moni tuttu ajaa hienommalla ja kalliimmalla autolla ohi ja lentää lomillaan kauemmas. Yhteiskunnan kannalta väitän olevani vähintään yhtä tuottava kuin ennenkin, energiani ja panokseni jakaantuu vain hyvin toisella tavalla kuin aikaisemmin. Nyt sitä virtaa myös vapaaehtoistyön muodossa useampaankin kuin yhteen suuntaan. Suurimman investointini teen päivittäin jälkikasvuun: kolmeen kasvavaan koululaiseen. Uskon, että tämä panostus juuri näinä "ruuhkavuosina" maksaa runsaan tuoton minulle ja myös tälle yhteiskunnalle takaisin. Mutta se tuotto ei tietenkään ole viivan alla vielä seuraavan kvarttaalin raportissa eikä edes tämän vuoden bonuslaskelmassa. En tiedä kävisinkö malliksi menestyjästä - sanokaa te muut - minä olen vaan onnellinen omassa elämässäni.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-23 04:14:23

Minna!

Tämä kommentti on täyttä rautaa! haluaisitko kirjoittaa tästä vähän suomeksi ja vierailla mun blogissa? olisin todella otettu.
terkut, ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Minna Karhu
2012-08-23 07:45:46

Eiks toi ollu suomea? ;)...
Kiitos Ville, mielelläni vierailen. Millä otsikolla? 2020-luvun statussymbolit? :)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-25 10:16:41

joo! tai ihan millä haluat? kirjoita omat ajatuksesi. Ne ovat niin hyviä. V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-23 04:10:07

Moro,

Olet oikeillä jäljillä ja tuo läheisyyden ekonomia kuullostaa erinomaisen kiinnostavalta. Olet oikeassa myös menestyksen tunnusmerkeistä. Menestyvällä on "varaa" tuhlata rahaansa autoon jonka hinnasta häviää yli puolet muutamassa vuodessa (oli mullakin rakastamani Land Rover Discovery). Ajan nykyisin (vähän) A-mersulla ja yksi asiakas kysyikin, että miten sun ego mahtuu siihen. Meinasin todetta ettei taida ego tarvita typerää autoinvestointia mahtumiseen...

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Marko Koljonen
2012-08-22 14:04:09

Kaupunkien kansainvälisessä vertailussa Helsinki pärjää hyvin. Tsekkaa Monocle julkaisut : Most Liveable Cities. Tämä vuonna Helsinki sijalla 2. ja edellisellä kerralla sijalla 1.
http://www.monocle.com/sections/affairs/Web-Articles/Most-liveable-city-Helsinki/

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-08-23 04:06:32

Tiedän! se onkin Helsinki, ei Espoo! ;) vitsi, vitsi

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.