Villen blogissa on kohta käyty 30.000 kertaa. Kävijämäärä on noussut hitaasti, pikku hiljaa ja ”mitä enemmän kirjoitat ja spämmäät, sitä enemmän saat kävijöitä.” Suurin kävijävirta tulee yhä Facebookista. Kavereita siis. Googlehaut ovat kasvussa ja yrityskohtaisia hakuja tehdään kohtuullisen paljon.
En tiedä ovatko lukuni hyviä vai huonoja. Palautetta tulee satunnaisesti, todella rankasti joutuu kirjoittamaan jos haluaa että asiaa kommentoidaan tai siitä kirpoaa jopa keskustelua. Silti analyticsin mukaan saittia seurataan. Kiitos siitä. Kyllä selkeästi kaipaan palautetta näihin ajatuksiin.
Matka on ollut mahtava. Minulta on viime aikoina paljon kysytty miten tämän tein, tai minkälainen suunnitelma minulla oli ja miten pääsin liikkeelle. Vastaan aina totuuden mukaisesti, ”ei minkäänlaista.” Viime kesänä vitutti niin paljon että oli pakko purkaa jonnekkin. Aloitin kirjoittamaan. En osaa vieläkään kirjoittaa, enkä varmaan koskaan kasva kirjoittajaksi, mutta kehitystä on kyllä tapahtunut. Oma tyyli alkaa hioutua, yhdestä asiasta on helppo kirjoittaa kerrallaan ja yritän pitää huolta että kysymysten lisäksi ehdotetaan vastauksia/ratkaisuja.
Olen viime aikoina tahallaan alkanut rikkomaan kielioppia. Jättänyt sen ikään kuin taakse, yrittänyt pilkuttaa jotakin taustalla. Umpihangessa, ajatusvirtamaisesti, spontaanisti ja intohimoisesti kirjoittaminen tuntuu omalta. Olisihan se varmasti helpompaa lukea ja ymmärtää jos se jotenkin olisi lähempänä suomen kieltä 🙂
Kirjoittaminen ja itse asiassa blogi on ratkaissut useampiakin ongelmia. Terapia, puuhaa moottoripäälle, uusia ajatuksia, huomiota, keskusteluja. Kaikkea hyvää. Muutama asiakaskin on alkanut puhumaan aiheista. Vihdoinkin. Muutamia kissoja tekee vielä nostaa pöydälle. Katsotaan milloin ”naksahtaa.”
Useimmat blogaajat jaksavat vuoden tai pari. Minä tuskin vuottakaan. Elän päivän kerrallaan, katson mitä se tuo eteensä ja minne olemme matkalla. Samalla tämä blogi kai on tapa päästä neljänkympin paremmalle puolelle ja eräänlainen työhakemus. Etsin ihmisiä, yhteisöä ja toimintaympäristöä joka kestää tölväisyjä, jatkuvaa kehittämisen intohimoa ja tuhat ideaa minuutissa. En aio olla joukon etunenässä vaan arkkitehti joka tekee mitä yhdessä sovitaan. En tiedä löytyykö sellaista vai pitääkö se rakentaa itse. Hyvät ideat ilmoittautukaa!
Seikailu jatkuu ja tähtiin katsotaan. Eräs kollega piti aikoinaan ilmiselvästi hulluna, kun sanoin että haluan tehdä hankkeita joka muuttavat asioita. Ei kai maailmaparantamisen halussa mitään pahaa ole. Eikä tärkeintä yhä edelleenkään ole muutos, kasvu tai innovaatiot, vaan parhaansa yrittäminen.
Kiitos teille, tehdään hienoja juttuja yhdessä.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti