Pimeän pelko

Virheitä tehdään ja niitä sattuu aina. Virheistä pyritään oppimaan eikä riskejä haluta ottaa uudestaan. Inhimillistä. Karvaat kokemukset ja epäonnistumisen pelko johtavat ennakkoluuloihin ja muutosten vastustamiseen. Uusia mahdollisuuksia pelätään ja kartetaan viimeiseen asti. Mutta ainoa asia jota maailmassa ei voi hallita on elämä. Virheen tekeminen ei tarkoita sen toistamista, eikä riskin realisoituminen tarkoita kaiken muutoksen olevan tuhoon tuomittua. Maailma muuttuu joka tapauksessa. Eiliselle ei voi mitään, huomisesta emme tiedä, joten keskitytään tähän hetkeen. Yritetään ainakin.

Muutoksen pelkoa voisi verrata pimeän pelkoon. Kun pimeään tottuu ja ymmärtää että siinäkin voi elää, ymmärtää että elämä kantaa. Oppii luottamaan tulevaan. Pimeyttä sietämällä voimme sietää muutakin epävarmuutta, tottua jatkuvaan muutokseen.

Hyppy tuntemattomaan vaatii harjoittelua. Se on ihmisluonnon vastaista. Olen itse harjoitellut totutusta irtautumista. Olen irtisanoutunut varmoista työpaikoista, lähtenyt uusille urille, kehittänyt itseäni asioissa joita en ole aiemmin osannut. Työ on ollut äärimmäisen palkitsevaa. En pelkää tulevaa, muutoksia tai riskinottoa. Tai ainakin tuntuu siltä. Välillä. Olen oppinut asteittain sietämään pimeää. Nauttimaan uusista kokemuksista. Saavuttaminen taitaakin olla elämässä melkein parasta?

Arvostan valoa, näkemystä ja tietoa päivä päivältä enemmän. On hienoa kun oppii uusia asioita päivittäin. Aina ei tunnu siltä että asiat etenevät toivotulla tavalla, mutta kannattaa yrittää. Luulo siitä että elää varmassa valossa saattakin olla varjoissa ajelehtimista. Mistä tiedät mitä kaikkea pimeässä odottava tulevaisuus sinulle tarjoaa? Mistä tiedät mitä hienoa menetät kun et halua yrittää? Mitä sinulta jää näkemättä? Hyppy tuntemattomaan on asia josta on aina syytä onnitella. Tee jotain uutta tänäänkin. Olkoon voima kanssasi.

ps. Ikivanha vitsi – Mikä erottaa insinöörin ja diplomi-insinöörin? Nokia Simens Networks